viiva

Finnish

(index vi)

Etymology

From *vije ("to cut"), from which also viiltää and viiru are derived. First mentioned in a 1785 almanac.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiːʋɑ/
  • Hyphenation: vii‧va

Noun

viiva

  1. A line (path through two or more points).
  2. A bar, in the term bar code (viivakoodi).
  3. (slang) A snort (dose of drug).

Declension

Inflection of viiva (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative viiva viivat
genitive viivan viivojen
partitive viivaa viivoja
illative viivaan viivoihin
singular plural
nominative viiva viivat
accusative nom. viiva viivat
gen. viivan
genitive viivan viivojen
viivainrare
partitive viivaa viivoja
inessive viivassa viivoissa
elative viivasta viivoista
illative viivaan viivoihin
adessive viivalla viivoilla
ablative viivalta viivoilta
allative viivalle viivoille
essive viivana viivoina
translative viivaksi viivoiksi
instructive — viivoin
abessive viivatta viivoitta
comitative — viivoineen

Derived terms

References

  1. ↑ Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.