toimenpide

Finnish

Etymology

toimen (“of an action or deed”) +‎ pitää (“to hold, keep”) +‎ -e, coined by Reinhold von Becker in the newspaper Turun Wiikko-Sanomat in 1820. [1]

Pronunciation

  • Hyphenation: toi‧men‧pi‧de
  • IPA(key): /ˈtoimempide/

Noun

toimenpide

  1. operation
  2. action
  3. measure
  4. procedure
  5. intervention

Declension

Inflection of toimenpide (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative toimenpide toimenpiteet
genitive toimenpiteen toimenpiteiden
toimenpiteitten
partitive toimenpidettä toimenpiteitä
illative toimenpiteeseen toimenpiteisiin
toimenpiteihin
singular plural
nominative toimenpide toimenpiteet
accusative nom. toimenpide toimenpiteet
gen. toimenpiteen
genitive toimenpiteen toimenpiteiden
toimenpiteitten
partitive toimenpidettä toimenpiteitä
inessive toimenpiteessä toimenpiteissä
elative toimenpiteestä toimenpiteistä
illative toimenpiteeseen toimenpiteisiin
toimenpiteihin
adessive toimenpiteellä toimenpiteillä
ablative toimenpiteeltä toimenpiteiltä
allative toimenpiteelle toimenpiteille
essive toimenpiteenä toimenpiteinä
translative toimenpiteeksi toimenpiteiksi
instructive — toimenpitein
abessive toimenpiteettä toimenpiteittä
comitative — toimenpiteineen

Synonyms

References

  1. ↑ Kaisa Häkkinen, Tiede magazine 9/2016 p. 59
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.