selkä

Finnish

(index se)

Etymology

From Proto-Finnic *selkä. Cognate with Estonian selg.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈse̞lkæ]
  • Hyphenation: sel‧kä

Noun

selkä

  1. (anatomy) back
  2. ridge, spine (line or area on a mountain or hill from which one can descend to at least two separate directions)
  3. watershed area
  4. back, spine (the side where the pages are bound together)
  5. open water (expanse of sea or large lake which is distant from shore and devoid of nearby islands or other obstructions)

Declension

Inflection of selkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative selkä selät
genitive selän selkien
partitive selkää selkiä
illative selkään selkiin
singular plural
nominative selkä selät
accusative nom. selkä selät
gen. selän
genitive selän selkien
selkäinrare
partitive selkää selkiä
inessive selässä selissä
elative selästä selistä
illative selkään selkiin
adessive selällä selillä
ablative selältä seliltä
allative selälle selille
essive selkänä selkinä
translative seläksi seliksi
instructive — selin
abessive selättä selittä
comitative — selkineen

or (rare, dated)

Inflection of selkä (Kotus type 10/koira, k-j gradation)
nominative selkä seljät
genitive seljän selkien
partitive selkää selkiä
illative selkään selkiin
singular plural
nominative selkä seljät
accusative nom. selkä seljät
gen. seljän
genitive seljän selkien
selkäinrare
partitive selkää selkiä
inessive seljässä seljissä
elative seljästä seljistä
illative selkään selkiin
adessive seljällä seljillä
ablative seljältä seljiltä
allative seljälle seljille
essive selkänä selkinä
translative seljäksi seljiksi
instructive — seljin
abessive seljättä seljittä
comitative — selkineen

Synonyms

Derived terms

Compounds

See also

Ingrian

Noun

selkä

  1. back
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.