puhelin

Finnish

(index pu)

Etymology

From puhella +‎ -in.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈpuɦelin]
  • Hyphenation: pu‧he‧lin

Noun

puhelin

  1. telephone, phone
    vastata puhelimeen ― to pick up the phone
  2. short for puhelinnumero (“telephone number”)

Declension

Inflection of puhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative puhelin puhelimet
genitive puhelimen puhelimien
puhelinten
partitive puhelinta puhelimia
illative puhelimeen puhelimiin
singular plural
nominative puhelin puhelimet
accusative nom. puhelin puhelimet
gen. puhelimen
genitive puhelimen puhelimien
puhelinten
partitive puhelinta puhelimia
inessive puhelimessa puhelimissa
elative puhelimesta puhelimista
illative puhelimeen puhelimiin
adessive puhelimella puhelimilla
ablative puhelimelta puhelimilta
allative puhelimelle puhelimille
essive puhelimena puhelimina
translative puhelimeksi puhelimiksi
instructive — puhelimin
abessive puhelimetta puhelimitta
comitative — puhelimineen

Synonyms

  • (telephone): telefoni, telefooni (archaic)

Derived terms

Verb

puhelin

  1. First-person singular indicative past form of puhella.
    • Puhelin puhelimessa.
      • I chattered on the telephone.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.