kirjain

Finnish

(index ki)

Etymology

kirjata +‎ -in

Pronunciation

  • Hyphenation: kir‧jain

Noun

kirjain

  1. A character, letter.
    Aakkosten ensimmäinen kirjain on A.
    The first letter of the alphabet is A.

Declension

Inflection of kirjain (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kirjain kirjaimet
genitive kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitive kirjainta kirjaimia
illative kirjaimeen kirjaimiin
singular plural
nominative kirjain kirjaimet
accusative nom. kirjain kirjaimet
gen. kirjaimen
genitive kirjaimen kirjaimien
kirjainten
partitive kirjainta kirjaimia
inessive kirjaimessa kirjaimissa
elative kirjaimesta kirjaimista
illative kirjaimeen kirjaimiin
adessive kirjaimella kirjaimilla
ablative kirjaimelta kirjaimilta
allative kirjaimelle kirjaimille
essive kirjaimena kirjaimina
translative kirjaimeksi kirjaimiksi
instructive — kirjaimin
abessive kirjaimetta kirjaimitta
comitative — kirjaimineen

Derived terms

Noun

kirjain

  1. (dated) Genitive plural form of kirja.

Alternative forms

Karelian

Noun

kirjain (genitive kirjaimen, partitive kirjaindu)

  1. letter (character)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.