kevät

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kevät, from Proto-Uralic *keŋä.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkeʋæt/
  • Audio(file)
  • Hyphenation: ke‧vät

Noun

season
Previous: talvi
Next: kesä

kevät

  1. (season) spring

Declension

Inflection of kevät (Kotus type 44/kevät, no gradation)
nominative kevät keväät
genitive kevään keväiden
keväitten
partitive kevättä keväitä
illative kevääseen keväisiin
singular plural
nominative kevät keväät
accusative nom. kevät keväät
gen. kevään
genitive kevään keväiden
keväitten
partitive kevättä keväitä
inessive keväässä keväissä
elative keväästä keväistä
illative kevääseen keväisiin
keväihinrare
adessive keväällä keväillä
ablative keväältä keväiltä
allative keväälle keväille
essive keväänä keväinä
translative kevääksi keväiksi
instructive — keväin
abessive keväättä keväittä
comitative — keväineen

See also

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kevät, from Proto-Uralic *keŋä.

Noun

kevät (genitive kevvääen, partitive kevättä)

  1. (season) spring

Declension

Inflection of kevät
singular plural
nominative kevät kevvääet
genitive kevvääen keväiin
partitive kevättä keväiä
illative keväesse keväii
inessive keväeez keväiiz
elative keväest keväist
allative keväelle keväille
adessive keväeel keväiil
ablative keväelt keväilt
translative keväeks keväiks
essive keväeen keväiin
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.