ihme

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *imeh. Cognate with Estonian ime, Votic ime, and Karelian imeh.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈiç̞me̞ˣ]
  • Hyphenation: ih‧me
  • Rhymes: -e

Noun

ihme

  1. a miracle, wonder
    • Se oli ihme!
      • It was a miracle!

Declension

Inflection of ihme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative ihme ihmeet
genitive ihmeen ihmeiden
ihmeitten
partitive ihmettä ihmeitä
illative ihmeeseen ihmeisiin
ihmeihin
singular plural
nominative ihme ihmeet
accusative nom. ihme ihmeet
gen. ihmeen
genitive ihmeen ihmeiden
ihmeitten
partitive ihmettä ihmeitä
inessive ihmeessä ihmeissä
elative ihmeestä ihmeistä
illative ihmeeseen ihmeisiin
ihmeihin
adessive ihmeellä ihmeillä
ablative ihmeeltä ihmeiltä
allative ihmeelle ihmeille
essive ihmeenä ihmeinä
translative ihmeeksi ihmeiksi
instructive — ihmein
abessive ihmeettä ihmeittä
comitative — ihmeineen

Idioms

Adjective

ihme (not declinable)

  1. (colloquial) strange, weird
    • ihme juttu — [a] strange thing

Derived terms

Anagrams

German

Pronoun

ihme

  1. Obsolete form of ihm.

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *imeh. Cognate with Finnish ihme, Estonian ime, Votic ime, and Karelian imeh.

Noun

ihme (genitive ihmehen, partitive ihmeeht)

  1. a miracle, wonder

Declension

Inflection of ihme
singular plural
nominative ihme ihmehet
genitive ihmehen ihmehiin
partitive ihmeeht ihmehiä
illative ihmehesse ihmehisse
inessive ihmeheez ihmehiiz
elative ihmehest ihmehist
allative ihmehelle ihmehille
adessive ihmeheel ihmehiil
ablative ihmehelt ihmehilt
translative ihmeheks ihmehiks
essive ihmeheen ihmehiin
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.