Otto

Etymology

From German Otto, short form of compound names beginning with Proto-Germanic *audaz (“wealth, riches”) (cognate of English Ed- in Edgar, Edmund, Edward, etc.).

Pronunciation

• (General American) IPA^(key): /ˈɑtoʊ/
• (Received Pronunciation) IPA^(key): /ˈɒtəʊ/
• Rhymes: -ɒtəʊ

Proper noun

Otto

1. A male given name.

Descendants

• Translingual: Ottoia

Anagrams

• OTOT, Toto, toot, toto

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

1. A male given name.

References

• Danskernes Navne, based on CPR data: 23 647 males with the given name Otto have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1910s. Accessed on 19 June 2011.

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

1. A male given name.

Etymology

Ultimately, from German Otto.

Proper noun

Otto m

1. A male given name.

Etymology

From German Otto.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈotːo/
• Hyphenation: Ot‧to

Proper noun

Otto

1. A male given name.
   • 1958 Paavo Rintala, Pojat, Otava (2000), →ISBN, page 185:

     —Minun nimi Otto.

     —Otto on suomalainenkin nimi.

     —Jaa minä tiedä, kansainvälinen, überall Otto-nimi...

   • 2014 Tanja Pohjola, Lintu pieni, Atena, →ISBN, page 13:

     Dorotean huulet liikkuivat, kun hän toisti aviomiehensä nimen, mutta se ei saanut häntä tuntemeen mitään. Nimi niin kuin mikä tahansa. Eikö sen olisi pitänyt läikyttää häntä, saada vedet valumaan yli? Mutta Otto, miten yksinkertainen nimi. Ei tietoakaan siitä, miten paljon enemmän elämä voi olla kuin kaksi konsonanttia ja kaksi vokaalia.

   • 2014 Heikki Turunen, Karjalan kuningas, WSOY, →ISBN, page 12:

     Toisen kerran äiti epäili päähänpinttymän syyksi Onnelan Viijaa, kuvanveistäjää, joka oli Impan rotinoilla nauranut ja sanonut minua, nimen kuultuaan, kuningas Otoksi, Saksaa joskus todella hallinneen sennimisen kuninkaan mukaan.

2. The letter "O" in the Finnish tavausaakkoset, a spelling system similar to ICAO spelling alphabet.

Anagrams

• otot, toto

Etymology

Short form of Old High German compound names beginning with the element ōt (“riches”), such as Ottokar and Otmar. Name of a 10th century German emperor.

Proper noun

Otto

1. A male given name.
2. A patronymic surname​.

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto

1. A male given name.

Proper noun

Otto m

1. A male given name, equivalent to English Otto; variant of Oto

Etymology

From German Otto.

Proper noun

Otto c (genitive Ottos)

1. A male given name.