Aino

Noun

Aino pl (plural only)

1. Alternative form of Ainu (ethnic group of Japan)

Proper noun

Aino

1. Alternative form of Ainu (language)

Anagrams

• AION, Inoa, Iona, naoi, onia

Proper noun

Aino

1. A female given name, from Finnish Aino.

Etymology

From aino, a poetic variant of ainoa (“only, sole”), also in the sense "unique". The name was invented by Elias Lönnrot for the second edition of the Kalevala (1849) by adding an upper case initial to terms like aino tytti, "the only girl", in the first edition (1835).

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈɑino]
• Hyphenation: Ai‧no

Proper noun

Aino

1. A heroine in the Kalevala.
   • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 3:517-522:

     Tuot' itken tämän ikäni, / Puhki polveni murehin: / Annoin Aino siskoseni, / Lupasin emoni lapsen / Väinämöiselle varaksi, / Laulajalle puolisoksi, /

     This is why I'll weep forever, / What I'll mourn throughout my lifetime: /That I gave my sister Aino, / Even pledged my mother's child / To Väinämöinen as a helpmate, / And provider for the singer, /

2. A female given name.
   • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 159:

     Muu väki oikeastaan pitikin välittömästä Ilmarista. Aino-neiti sen sijaan olikin jo lapsena hillitty. Lapset olivat todella saaneet suomalaiset nimet, vieläpä Kalevalasta. Tyttöä sanottiin kuitenkin Aniksi.

Anagrams

• aion, anoi