äly

See also: aly, Aly, and -ály

Finnish

Noun

äly

  1. intellect
  2. (in compounds) smart

Declension

Inflection of äly (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative äly älyt
genitive älyn älyjen
partitive älyä älyjä
illative älyyn älyihin
singular plural
nominative äly älyt
accusative nom. äly älyt
gen. älyn
genitive älyn älyjen
partitive älyä älyjä
inessive älyssä älyissä
elative älystä älyistä
illative älyyn älyihin
adessive älyllä älyillä
ablative älyltä älyiltä
allative älylle älyille
essive älynä älyinä
translative älyksi älyiksi
instructive — älyin
abessive älyttä älyittä
comitative — älyineen

Derived terms

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.