yksinäinen

Finnish

Adjective

yksinäinen (comparative yksinäisempi, superlative yksinäisin)

  1. lonely
  2. solitaire

Declension

Inflection of yksinäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinäinen yksinäiset
genitive yksinäisen yksinäisten
yksinäisien
partitive yksinäistä yksinäisiä
illative yksinäiseen yksinäisiin
singular plural
nominative yksinäinen yksinäiset
accusative nom. yksinäinen yksinäiset
gen. yksinäisen
genitive yksinäisen yksinäisten
yksinäisien
partitive yksinäistä yksinäisiä
inessive yksinäisessä yksinäisissä
elative yksinäisestä yksinäisistä
illative yksinäiseen yksinäisiin
adessive yksinäisellä yksinäisillä
ablative yksinäiseltä yksinäisiltä
allative yksinäiselle yksinäisille
essive yksinäisenä yksinäisinä
translative yksinäiseksi yksinäisiksi
instructive — yksinäisin
abessive yksinäisettä yksinäisittä
comitative — yksinäisine

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.