yksikkö

Finnish

Etymology

yksi +‎ -ikko

Pronunciation

  • Hyphenation: yk‧sik‧kö

Noun

yksikkö

  1. A unit.
  2. (grammar) singular.
  3. (rowing, canoeing) single
    kajakkiyksikkö = single kayak

Declension

Inflection of yksikkö (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation)
nominative yksikkö yksiköt
genitive yksikön yksikköjen
yksiköiden
yksiköitten
partitive yksikköä yksikköjä
yksiköitä
illative yksikköön yksikköihin
yksiköihin
singular plural
nominative yksikkö yksiköt
accusative nom. yksikkö yksiköt
gen. yksikön
genitive yksikön yksikköjen
yksiköiden
yksiköitten
partitive yksikköä yksikköjä
yksiköitä
inessive yksikössä yksiköissä
elative yksiköstä yksiköistä
illative yksikköön yksikköihin
yksiköihin
adessive yksiköllä yksiköillä
ablative yksiköltä yksiköiltä
allative yksikölle yksiköille
essive yksikkönä yksikköinä
translative yksiköksi yksiköiksi
instructive — yksiköin
abessive yksiköttä yksiköittä
comitative — yksikköineen

Antonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.