voimasuhde

Finnish

Etymology

voima (“power”) +‎ suhde (“ratio”)

Noun

voimasuhde

  1. relative strength between entities such as states, political parties, sports teams etc.; normally used in plural
    Vuoden 1968 vaaleissa puolueiden voimasuhteet muuttuivat radikaalisti.
    In the elections of 1968 the relative strengths of the political parties changed radically.

Declension

Inflection of voimasuhde (Kotus type 48/hame, t-d gradation)
nominative voimasuhde voimasuhteet
genitive voimasuhteen voimasuhteiden
voimasuhteitten
partitive voimasuhdetta voimasuhteita
illative voimasuhteeseen voimasuhteisiin
voimasuhteihin
singular plural
nominative voimasuhde voimasuhteet
accusative nom. voimasuhde voimasuhteet
gen. voimasuhteen
genitive voimasuhteen voimasuhteiden
voimasuhteitten
partitive voimasuhdetta voimasuhteita
inessive voimasuhteessa voimasuhteissa
elative voimasuhteesta voimasuhteista
illative voimasuhteeseen voimasuhteisiin
voimasuhteihin
adessive voimasuhteella voimasuhteilla
ablative voimasuhteelta voimasuhteilta
allative voimasuhteelle voimasuhteille
essive voimasuhteena voimasuhteina
translative voimasuhteeksi voimasuhteiksi
instructive — voimasuhtein
abessive voimasuhteetta voimasuhteitta
comitative — voimasuhteineen

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.