villieläin

Finnish

Etymology

villi (“wild”) +‎ eläin (“animal”)

Noun

villieläin

  1. wild animal (as contrasted to a domesticated animal)
  2. (in the plural) wildlife (wild animals collectively)

Declension

Inflection of villieläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative villieläin villieläimet
genitive villieläimen villieläimien
villieläinten
partitive villieläintä villieläimiä
illative villieläimeen villieläimiin
singular plural
nominative villieläin villieläimet
accusative nom. villieläin villieläimet
gen. villieläimen
genitive villieläimen villieläimien
villieläinten
partitive villieläintä villieläimiä
inessive villieläimessä villieläimissä
elative villieläimestä villieläimistä
illative villieläimeen villieläimiin
adessive villieläimellä villieläimillä
ablative villieläimeltä villieläimiltä
allative villieläimelle villieläimille
essive villieläimenä villieläiminä
translative villieläimeksi villieläimiksi
instructive — villieläimin
abessive villieläimettä villieläimittä
comitative — villieläimineen

Antonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.