tupakoimattomuus

Finnish

Etymology

tupakoida (“to smoke”) → tupakoimaton +‎ -uus

Pronunciation

  • Hyphenation: tu‧pa‧koi‧mat‧to‧muus
  • IPA(key): /ˈtupɑkoimɑtːomuːs/

Noun

tupakoimattomuus

  1. The state or habit of being a non-smoker.
    Tupakoimattomuus on terveellistä.
    It's healthy not to smoke.

Declension

Inflection of tupakoimattomuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative tupakoimattomuus tupakoimattomuudet
genitive tupakoimattomuuden tupakoimattomuuksien
partitive tupakoimattomuutta tupakoimattomuuksia
illative tupakoimattomuuteen tupakoimattomuuksiin
singular plural
nominative tupakoimattomuus tupakoimattomuudet
accusative nom. tupakoimattomuus tupakoimattomuudet
gen. tupakoimattomuuden
genitive tupakoimattomuuden tupakoimattomuuksien
partitive tupakoimattomuutta tupakoimattomuuksia
inessive tupakoimattomuudessa tupakoimattomuuksissa
elative tupakoimattomuudesta tupakoimattomuuksista
illative tupakoimattomuuteen tupakoimattomuuksiin
adessive tupakoimattomuudella tupakoimattomuuksilla
ablative tupakoimattomuudelta tupakoimattomuuksilta
allative tupakoimattomuudelle tupakoimattomuuksille
essive tupakoimattomuutena tupakoimattomuuksina
translative tupakoimattomuudeksi tupakoimattomuuksiksi
instructive — tupakoimattomuuksin
abessive tupakoimattomuudetta tupakoimattomuuksitta
comitative — tupakoimattomuuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.