säännös

Finnish

Etymology

säätää (“to stipulate”) +‎ -ös

Noun

säännös

  1. (law) provision (clause in a statute providing for a particular matter; a specific rule that arises from the lexical content of a statute)

Declension

Inflection of säännös (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative säännös säännökset
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
illative säännökseen säännöksiin
singular plural
nominative säännös säännökset
accusative nom. säännös säännökset
gen. säännöksen
genitive säännöksen säännösten
säännöksien
partitive säännöstä säännöksiä
inessive säännöksessä säännöksissä
elative säännöksestä säännöksistä
illative säännökseen säännöksiin
adessive säännöksellä säännöksillä
ablative säännökseltä säännöksiltä
allative säännökselle säännöksille
essive säännöksenä säännöksinä
translative säännökseksi säännöksiksi
instructive — säännöksin
abessive säännöksettä säännöksittä
comitative — säännöksineen

Compounds

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.