piikki

Finnish

(index pi)

Etymology

From a Germanic language, compare Swedish spik ("nail, spike"), Old Norse pík, Proto-Germanic *pīkaz, *pīkō (“sharp point, pike, peak”).

Pronunciation

  • Hyphenation: piik‧ki
  • IPA(key): /ˈpiːkːi/

Noun

piikki

  1. spike
  2. peak
  3. tine (spike or point on an implement or tool, especially a prong of a fork or a tooth of a comb)
  4. spindle (upright spike for holding papers)
  5. tab, slate (a record of money owed)
  6. (botany) thorn, spine

Declension

Inflection of piikki (Kotus type 5/risti, kk-k gradation)
nominative piikki piikit
genitive piikin piikkien
partitive piikkiä piikkejä
illative piikkiin piikkeihin
singular plural
nominative piikki piikit
accusative nom. piikki piikit
gen. piikin
genitive piikin piikkien
partitive piikkiä piikkejä
inessive piikissä piikeissä
elative piikistä piikeistä
illative piikkiin piikkeihin
adessive piikillä piikeillä
ablative piikiltä piikeiltä
allative piikille piikeille
essive piikkinä piikkeinä
translative piikiksi piikeiksi
instructive — piikein
abessive piikittä piikeittä
comitative — piikkeineen

Synonyms

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.