päivänseisaus

Finnish

(index pä)

Etymology

päivän (“of the day”) +‎ seisaus (“standstill, stoppage”)

Pronunciation

  • Hyphenation: päi‧vän‧sei‧saus
  • IPA(key): [ˈpæivænˌseisɑus]

Noun

päivänseisaus

  1. (Calendar terms) solstice; as modifier in compound terms also solstitial

Declension

Inflection of päivänseisaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative päivänseisaus päivänseisaukset
genitive päivänseisauksen päivänseisausten
päivänseisauksien
partitive päivänseisausta päivänseisauksia
illative päivänseisaukseen päivänseisauksiin
singular plural
nominative päivänseisaus päivänseisaukset
accusative nom. päivänseisaus päivänseisaukset
gen. päivänseisauksen
genitive päivänseisauksen päivänseisausten
päivänseisauksien
partitive päivänseisausta päivänseisauksia
inessive päivänseisauksessa päivänseisauksissa
elative päivänseisauksesta päivänseisauksista
illative päivänseisaukseen päivänseisauksiin
adessive päivänseisauksella päivänseisauksilla
ablative päivänseisaukselta päivänseisauksilta
allative päivänseisaukselle päivänseisauksille
essive päivänseisauksena päivänseisauksina
translative päivänseisaukseksi päivänseisauksiksi
instructive — päivänseisauksin
abessive päivänseisauksetta päivänseisauksitta
comitative — päivänseisauksineen

Compounds

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.