opiskelija

Finnish

(index op)

Etymology

opiskella (“to study”) +‎ -ja (agent noun suffix)

Pronunciation

  • Audio(file)

Noun

opiskelija

  1. A student.

Declension

Inflection of opiskelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative opiskelija opiskelijat
genitive opiskelijan opiskelijoiden
opiskelijoitten
partitive opiskelijaa opiskelijoita
illative opiskelijaan opiskelijoihin
singular plural
nominative opiskelija opiskelijat
accusative nom. opiskelija opiskelijat
gen. opiskelijan
genitive opiskelijan opiskelijoiden
opiskelijoitten
opiskelijainrare
partitive opiskelijaa opiskelijoita
inessive opiskelijassa opiskelijoissa
elative opiskelijasta opiskelijoista
illative opiskelijaan opiskelijoihin
adessive opiskelijalla opiskelijoilla
ablative opiskelijalta opiskelijoilta
allative opiskelijalle opiskelijoille
essive opiskelijana opiskelijoina
translative opiskelijaksi opiskelijoiksi
instructive — opiskelijoin
abessive opiskelijatta opiskelijoitta
comitative — opiskelijoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.