nimistö

Finnish

Etymology

nimi (“name”) +‎ -stö (“collection”)

Noun

nimistö

  1. nomenclature (set of names or terms)

Declension

Inflection of nimistö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative nimistö nimistöt
genitive nimistön nimistöjen
partitive nimistöä nimistöjä
illative nimistöön nimistöihin
singular plural
nominative nimistö nimistöt
accusative nom. nimistö nimistöt
gen. nimistön
genitive nimistön nimistöjen
partitive nimistöä nimistöjä
inessive nimistössä nimistöissä
elative nimistöstä nimistöistä
illative nimistöön nimistöihin
adessive nimistöllä nimistöillä
ablative nimistöltä nimistöiltä
allative nimistölle nimistöille
essive nimistönä nimistöinä
translative nimistöksi nimistöiksi
instructive — nimistöin
abessive nimistöttä nimistöittä
comitative — nimistöineen

Compounds

  • etunimistö
  • henkilönimistö
  • paikannimistö
  • sukunimistö
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.