mönjä

See also: monja

Finnish

Etymology

Borrowing from Swedish mönja (“minium”).

Noun

mönjä

  1. red lead
  2. (colloquial) goo

Declension

Inflection of mönjä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative mönjä mönjät
genitive mönjän mönjien
partitive mönjää mönjiä
illative mönjään mönjiin
singular plural
nominative mönjä mönjät
accusative nom. mönjä mönjät
gen. mönjän
genitive mönjän mönjien
mönjäinrare
partitive mönjää mönjiä
inessive mönjässä mönjissä
elative mönjästä mönjistä
illative mönjään mönjiin
adessive mönjällä mönjillä
ablative mönjältä mönjiltä
allative mönjälle mönjille
essive mönjänä mönjinä
translative mönjäksi mönjiksi
instructive — mönjin
abessive mönjättä mönjittä
comitative — mönjineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.