mäkitupalainen

Finnish

Etymology

mäki (“hill”) +‎ tupa (“cottage”) +‎ -lainen

Noun

mäkitupalainen

  1. (historical) A tenant of a small piece of land, who earned his living mainly from other work than cultivating that piece of land; a crofter.

Declension

Inflection of mäkitupalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative mäkitupalainen mäkitupalaiset
genitive mäkitupalaisen mäkitupalaisten
mäkitupalaisien
partitive mäkitupalaista mäkitupalaisia
illative mäkitupalaiseen mäkitupalaisiin
singular plural
nominative mäkitupalainen mäkitupalaiset
accusative nom. mäkitupalainen mäkitupalaiset
gen. mäkitupalaisen
genitive mäkitupalaisen mäkitupalaisten
mäkitupalaisien
partitive mäkitupalaista mäkitupalaisia
inessive mäkitupalaisessa mäkitupalaisissa
elative mäkitupalaisesta mäkitupalaisista
illative mäkitupalaiseen mäkitupalaisiin
adessive mäkitupalaisella mäkitupalaisilla
ablative mäkitupalaiselta mäkitupalaisilta
allative mäkitupalaiselle mäkitupalaisille
essive mäkitupalaisena mäkitupalaisina
translative mäkitupalaiseksi mäkitupalaisiksi
instructive — mäkitupalaisin
abessive mäkitupalaisetta mäkitupalaisitta
comitative — mäkitupalaisineen

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.