loppukilpailu

Finnish

Etymology

loppu (“end, finish”) +‎ kilpailu (“competition”)

Noun

loppukilpailu

  1. (sports) final (last round, game or match in a contest, after which the winner is determined)
  2. final (contest for selecting the winners from the finalists)

Declension

Inflection of loppukilpailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative loppukilpailu loppukilpailut
genitive loppukilpailun loppukilpailujen
loppukilpailuiden
loppukilpailuitten
partitive loppukilpailua loppukilpailuja
loppukilpailuita
illative loppukilpailuun loppukilpailuihin
singular plural
nominative loppukilpailu loppukilpailut
accusative nom. loppukilpailu loppukilpailut
gen. loppukilpailun
genitive loppukilpailun loppukilpailujen
loppukilpailuiden
loppukilpailuitten
partitive loppukilpailua loppukilpailuja
loppukilpailuita
inessive loppukilpailussa loppukilpailuissa
elative loppukilpailusta loppukilpailuista
illative loppukilpailuun loppukilpailuihin
adessive loppukilpailulla loppukilpailuilla
ablative loppukilpailulta loppukilpailuilta
allative loppukilpailulle loppukilpailuille
essive loppukilpailuna loppukilpailuina
translative loppukilpailuksi loppukilpailuiksi
instructive — loppukilpailuin
abessive loppukilpailutta loppukilpailuitta
comitative — loppukilpailuineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.