liete

Dutch

Verb

liete

  1. (archaic) singular past subjunctive of laten

Finnish

Etymology

Akin to Veps lete (“sand”), Karelian lieto (“sand”).

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈliet̪e̞ˣ]
  • Rhymes: -iete
  • Hyphenation: lie‧te

Noun

liete

  1. silt
  2. sludge

Declension

Inflection of liete (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative liete lietteet
genitive lietteen lietteiden
lietteitten
partitive lietettä lietteitä
illative lietteeseen lietteisiin
lietteihin
singular plural
nominative liete lietteet
accusative nom. liete lietteet
gen. lietteen
genitive lietteen lietteiden
lietteitten
partitive lietettä lietteitä
inessive lietteessä lietteissä
elative lietteestä lietteistä
illative lietteeseen lietteisiin
lietteihin
adessive lietteellä lietteillä
ablative lietteeltä lietteiltä
allative lietteelle lietteille
essive lietteenä lietteinä
translative lietteeksi lietteiksi
instructive — liettein
abessive lietteettä lietteittä
comitative — lietteineen

Italian

Adjective

liete

  1. feminine plural of lieto

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.