lakkaamaton

Finnish

Etymology 1

lakata (“to end”) +‎ -maton

Adjective

lakkaamaton (not comparable)

  1. unending, incessant
Declension
Inflection of lakkaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative lakkaamaton lakkaamattomat
genitive lakkaamattoman lakkaamattomien
partitive lakkaamatonta lakkaamattomia
illative lakkaamattomaan lakkaamattomiin
singular plural
nominative lakkaamaton lakkaamattomat
accusative nom. lakkaamaton lakkaamattomat
gen. lakkaamattoman
genitive lakkaamattoman lakkaamattomien
lakkaamatontenrare
partitive lakkaamatonta lakkaamattomia
inessive lakkaamattomassa lakkaamattomissa
elative lakkaamattomasta lakkaamattomista
illative lakkaamattomaan lakkaamattomiin
adessive lakkaamattomalla lakkaamattomilla
ablative lakkaamattomalta lakkaamattomilta
allative lakkaamattomalle lakkaamattomille
essive lakkaamattomana lakkaamattomina
translative lakkaamattomaksi lakkaamattomiksi
instructive — lakkaamattomin
abessive lakkaamattomatta lakkaamattomitta
comitative — lakkaamattomine

Verb

lakkaamaton

  1. Negative participle of lakata.

Etymology 2

lakata (“to varnish”) +‎ -maton

Adjective

lakkaamaton (not comparable)

  1. unvarnished

Verb

lakkaamaton

  1. Negative participle of lakata.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.