koiraeläin

Finnish

Etymology

koira (“dog”) +‎ eläin (“animal”)

Pronunciation

  • Hyphenation: koi‧ra‧e‧läin

Noun

koiraeläin

  1. canine

Declension

Inflection of koiraeläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative koiraeläin koiraeläimet
genitive koiraeläimen koiraeläimien
koiraeläinten
partitive koiraeläintä koiraeläimiä
illative koiraeläimeen koiraeläimiin
singular plural
nominative koiraeläin koiraeläimet
accusative nom. koiraeläin koiraeläimet
gen. koiraeläimen
genitive koiraeläimen koiraeläimien
koiraeläinten
partitive koiraeläintä koiraeläimiä
inessive koiraeläimessä koiraeläimissä
elative koiraeläimestä koiraeläimistä
illative koiraeläimeen koiraeläimiin
adessive koiraeläimellä koiraeläimillä
ablative koiraeläimeltä koiraeläimiltä
allative koiraeläimelle koiraeläimille
essive koiraeläimenä koiraeläiminä
translative koiraeläimeksi koiraeläimiksi
instructive — koiraeläimin
abessive koiraeläimettä koiraeläimittä
comitative — koiraeläimineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.