kissaeläin

Finnish

Etymology

kissa (“cat”) +‎ eläin (“animal”)

Pronunciation

  • Hyphenation: kis‧sa‧e‧läin

Noun

kissaeläin

  1. feline

Declension

Inflection of kissaeläin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kissaeläin kissaeläimet
genitive kissaeläimen kissaeläimien
kissaeläinten
partitive kissaeläintä kissaeläimiä
illative kissaeläimeen kissaeläimiin
singular plural
nominative kissaeläin kissaeläimet
accusative nom. kissaeläin kissaeläimet
gen. kissaeläimen
genitive kissaeläimen kissaeläimien
kissaeläinten
partitive kissaeläintä kissaeläimiä
inessive kissaeläimessä kissaeläimissä
elative kissaeläimestä kissaeläimistä
illative kissaeläimeen kissaeläimiin
adessive kissaeläimellä kissaeläimillä
ablative kissaeläimeltä kissaeläimiltä
allative kissaeläimelle kissaeläimille
essive kissaeläimenä kissaeläiminä
translative kissaeläimeksi kissaeläimiksi
instructive — kissaeläimin
abessive kissaeläimettä kissaeläimittä
comitative — kissaeläimineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.