kiinnite

Finnish

Etymology

< kiinnittää (“to fix”)

Noun

kiinnite

  1. fixer (chemical)

Declension

Inflection of kiinnite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative kiinnite kiinnitteet
genitive kiinnitteen kiinnitteiden
kiinnitteitten
partitive kiinnitettä kiinnitteitä
illative kiinnitteeseen kiinnitteisiin
kiinnitteihin
singular plural
nominative kiinnite kiinnitteet
accusative nom. kiinnite kiinnitteet
gen. kiinnitteen
genitive kiinnitteen kiinnitteiden
kiinnitteitten
partitive kiinnitettä kiinnitteitä
inessive kiinnitteessä kiinnitteissä
elative kiinnitteestä kiinnitteistä
illative kiinnitteeseen kiinnitteisiin
kiinnitteihin
adessive kiinnitteellä kiinnitteillä
ablative kiinnitteeltä kiinnitteiltä
allative kiinnitteelle kiinnitteille
essive kiinnitteenä kiinnitteinä
translative kiinnitteeksi kiinnitteiksi
instructive — kiinnittein
abessive kiinnitteettä kiinnitteittä
comitative — kiinnitteineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.