kiihote

Finnish

Etymology

kiihottaa + -e

Noun

kiihote

  1. stimulant (stimulating substance)

Declension

Inflection of kiihote (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative kiihote kiihotteet
genitive kiihotteen kiihotteiden
kiihotteitten
partitive kiihotetta kiihotteita
illative kiihotteeseen kiihotteisiin
kiihotteihin
singular plural
nominative kiihote kiihotteet
accusative nom. kiihote kiihotteet
gen. kiihotteen
genitive kiihotteen kiihotteiden
kiihotteitten
partitive kiihotetta kiihotteita
inessive kiihotteessa kiihotteissa
elative kiihotteesta kiihotteista
illative kiihotteeseen kiihotteisiin
kiihotteihin
adessive kiihotteella kiihotteilla
ablative kiihotteelta kiihotteilta
allative kiihotteelle kiihotteille
essive kiihotteena kiihotteina
translative kiihotteeksi kiihotteiksi
instructive kiihottein
abessive kiihotteetta kiihotteitta
comitative kiihotteineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.