kerääjä

Finnish

Etymology

kerätä (“to collect, to gather”) +‎ -jä

Noun

kerääjä

  1. A collector (thing that collects something); often in compound terms.
    Tuo vanha piano on vain iso pölynkerääjä.
    That old piano is just a big dust collector.

Declension

Inflection of kerääjä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kerääjä kerääjät
genitive kerääjän kerääjien
partitive kerääjää kerääjiä
illative kerääjään kerääjiin
singular plural
nominative kerääjä kerääjät
accusative nom. kerääjä kerääjät
gen. kerääjän
genitive kerääjän kerääjien
kerääjäinrare
partitive kerääjää kerääjiä
inessive kerääjässä kerääjissä
elative kerääjästä kerääjistä
illative kerääjään kerääjiin
adessive kerääjällä kerääjillä
ablative kerääjältä kerääjiltä
allative kerääjälle kerääjille
essive kerääjänä kerääjinä
translative kerääjäksi kerääjiksi
instructive — kerääjin
abessive kerääjättä kerääjittä
comitative — kerääjineen

Votic

Etymology

From kerätä +‎ -ja.

Noun

kerääjä (genitive kerääjää, partitive [please provide])

  1. beggar

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

  • "kerääjä" in Vadja keele sõnaraamat
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.