kenkä

Finnish

(index ke)

Etymology

From Proto-Finnic *kenkä. Cognate with Estonian king.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkeŋkæ/
  • Hyphenation: ken‧kä

Noun

kenkä

  1. shoe (protective covering for the foot)
  2. shoe (something resembling a shoe in function)
  3. boot (heavy shoe that covers part of the leg)
  4. boot; in the idiomatic expression saada kenkää (“to get the boot”)

Declension

Inflection of kenkä (Kotus type 10/koira, nk-ng gradation)
nominative kenkä kengät
genitive kengän kenkien
partitive kenkää kenkiä
illative kenkään kenkiin
singular plural
nominative kenkä kengät
accusative nom. kenkä kengät
gen. kengän
genitive kengän kenkien
kenkäinrare
partitive kenkää kenkiä
inessive kengässä kengissä
elative kengästä kengistä
illative kenkään kenkiin
adessive kengällä kengillä
ablative kengältä kengiltä
allative kengälle kengille
essive kenkänä kenkinä
translative kengäksi kengiksi
instructive — kengin
abessive kengättä kengittä
comitative — kenkineen

Synonyms

  • (boot, sense heavy shoe): saapas
  • (boot, sense dismissal): potkut

Derived terms

Compounds

Descendants

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kenkä.

Noun

kenkä

  1. shoe (for women)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.