kastanja

Finnish

Etymology

Probably from Swedish kastanj, from Old French chastaigne, from Latin castanea, from Ancient Greek καστάνεια (kastáneia).

Noun

kastanja

  1. chestnut tree
  2. nut of the tree

Declension

Inflection of kastanja (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kastanja kastanjat
genitive kastanjan kastanjoiden
kastanjoitten
partitive kastanjaa kastanjoita
illative kastanjaan kastanjoihin
singular plural
nominative kastanja kastanjat
accusative nom. kastanja kastanjat
gen. kastanjan
genitive kastanjan kastanjoiden
kastanjoitten
kastanjainrare
partitive kastanjaa kastanjoita
inessive kastanjassa kastanjoissa
elative kastanjasta kastanjoista
illative kastanjaan kastanjoihin
adessive kastanjalla kastanjoilla
ablative kastanjalta kastanjoilta
allative kastanjalle kastanjoille
essive kastanjana kastanjoina
translative kastanjaksi kastanjoiksi
instructive — kastanjoin
abessive kastanjatta kastanjoitta
comitative — kastanjoineen

References

  • Häkkinen, Kaisa (2004-2005). Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY. →ISBN.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.