järki

See also: jarki

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *järki. Further origin unknown.

Noun

järki

  1. reason (ability to think).
  2. sense (meaning, reason, or value of something).
    Siinä ei ole mitään järkeä.
    It doesn't make any sense.
  3. sense (sound practical judgment).
    terve järki = common sense

Declension

Inflection of järki (Kotus type 7/ovi, k-j gradation)
nominative järki järjet
genitive järjen järkien
partitive järkeä järkiä
illative järkeen järkiin
singular plural
nominative järki järjet
accusative nom. järki järjet
gen. järjen
genitive järjen järkien
partitive järkeä järkiä
inessive järjessä järjissä
elative järjestä järjistä
illative järkeen järkiin
adessive järjellä järjillä
ablative järjeltä järjiltä
allative järjelle järjille
essive järkenä järkinä
translative järjeksi järjiksi
instructive — järjin
abessive järjettä järjittä
comitative — järkineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.