intransitiivinen verbi

Finnish

Etymology

intransitiivinen +‎ verbi

Noun

intransitiivinen verbi

  1. (grammar) intransitive verb

Declension

Declension of intransitiivinen verbi (type nuoripari)
singular plural
nominative intransitiivinen verbi intransitiiviset verbit
genitive intransitiivisen verbin intransitiivisten verbien
intransitiivisien verbien
partitive intransitiivista verbiä intransitiivisia verbejä
accusative intransitiivinen verbi
intransitiivisen verbin		 intransitiiviset verbit
inessive intransitiivisessa verbissä intransitiivisissa verbeissä
elative intransitiivisesta verbistä intransitiivisista verbeistä
illative intransitiiviseen verbiin intransitiivisiin verbeihin
adessive intransitiivisella verbillä intransitiivisilla verbeillä
ablative intransitiiviselta verbiltä intransitiivisilta verbeiltä
allative intransitiiviselle verbille intransitiivisille verbeille
essive intransitiivisena verbinä intransitiivisina verbeinä
translative intransitiiviseksi verbiksi intransitiivisiksi verbeiksi
instructive – intransitiivisin verbein
abessive intransitiivisetta verbittä intransitiivisitta verbeittä
comitative – intransitiivisine verbeineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.