ihminen

Finnish

Etymology

Earlier spelling was inhiminen, compare inhimillinen.

From Proto-Finnic *inhiminen. Unknown origin, perhaps from Proto-Indo-European *ǵnh₁- "kin", (see laryngeal theory). Cognate to Estonian inimene and Karelian ihmini, old Finnish inehmo.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈiçmine̞n]
  • (file)
  • Hyphenation: ih‧mi‧nen
  • Rhymes: -inen

Noun

ihminen

  1. A human being.
  2. A person.
  3. As a former part of compound (as the stem ihmis-) signifying human.

Declension

Inflection of ihminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ihminen ihmiset
genitive ihmisen ihmisten
ihmisien
partitive ihmistä ihmisiä
illative ihmiseen ihmisiin
singular plural
nominative ihminen ihmiset
accusative nom. ihminen ihmiset
gen. ihmisen
genitive ihmisen ihmisten
ihmisien
partitive ihmistä ihmisiä
inessive ihmisessä ihmisissä
elative ihmisestä ihmisistä
illative ihmiseen ihmisiin
adessive ihmisellä ihmisillä
ablative ihmiseltä ihmisiltä
allative ihmiselle ihmisille
essive ihmisenä ihmisinä
translative ihmiseksi ihmisiksi
instructive — ihmisin
abessive ihmisettä ihmisittä
comitative — ihmisineen

Derived terms

Compounds

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.