harhautus

Finnish

Etymology

From harha (delusion) → harhauttaa (to mislead) → harhautus (act of misleading).

Pronunciation

  • Hyphenation: har‧hau‧tus

Noun

harhautus

  1. A diversion (tactic used to draw attention away from the real threat or action)
  2. A diversion (act of diverting)
  3. A red herring (a falsified or intentionally misleading clue).
  4. A bluff (an act of bluffing)
  5. A trick (an act designed to trick)
  6. A delusion (an act of deceiving the judgment of another person)

Declension

Inflection of harhautus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative harhautus harhautukset
genitive harhautuksen harhautusten
harhautuksien
partitive harhautusta harhautuksia
illative harhautukseen harhautuksiin
singular plural
nominative harhautus harhautukset
accusative nom. harhautus harhautukset
gen. harhautuksen
genitive harhautuksen harhautusten
harhautuksien
partitive harhautusta harhautuksia
inessive harhautuksessa harhautuksissa
elative harhautuksesta harhautuksista
illative harhautukseen harhautuksiin
adessive harhautuksella harhautuksilla
ablative harhautukselta harhautuksilta
allative harhautukselle harhautuksille
essive harhautuksena harhautuksina
translative harhautukseksi harhautuksiksi
instructive — harhautuksin
abessive harhautuksetta harhautuksitta
comitative — harhautuksineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.