häirintä

Finnish

(index hä)

Etymology

häiri- +‎ -ntä

Pronunciation

  • Hyphenation: häi‧rin‧tä
  • IPA(key): /ˈhæirintæ/

Noun

häirintä

  1. interference
  2. harassment

Declension

Inflection of häirintä (Kotus type 9/kala, nt-nn gradation)
nominative häirintä häirinnät
genitive häirinnän häirintöjen
partitive häirintää häirintöjä
illative häirintään häirintöihin
singular plural
nominative häirintä häirinnät
accusative nom. häirintä häirinnät
gen. häirinnän
genitive häirinnän häirintöjen
häirintäinrare
partitive häirintää häirintöjä
inessive häirinnässä häirinnöissä
elative häirinnästä häirinnöistä
illative häirintään häirintöihin
adessive häirinnällä häirinnöillä
ablative häirinnältä häirinnöiltä
allative häirinnälle häirinnöille
essive häirintänä häirintöinä
translative häirinnäksi häirinnöiksi
instructive — häirinnöin
abessive häirinnättä häirinnöittä
comitative — häirintöineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.