esteellinen

Finnish

(index es)

Etymology

Pronunciation

  • Hyphenation: es‧teel‧li‧nen
  • IPA(key): [ˈesteːlːinen]

Adjective

esteellinen (comparative esteellisempi, superlative esteellisin)

  1. (law) Challengeable, disqualified, contestable (deemed not to have authority over a case due to having a conflict of interest in the case).
    Tuomari oli esteellinen ratkaisemaan juttua, koska vastaaja oli hänen siskonsa.
    The judge was disqualified to sit the case, because the defendant was his/her sister.

Declension

Inflection of esteellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative esteellinen esteelliset
genitive esteellisen esteellisten
esteellisien
partitive esteellistä esteellisiä
illative esteelliseen esteellisiin
singular plural
nominative esteellinen esteelliset
accusative nom. esteellinen esteelliset
gen. esteellisen
genitive esteellisen esteellisten
esteellisien
partitive esteellistä esteellisiä
inessive esteellisessä esteellisissä
elative esteellisestä esteellisistä
illative esteelliseen esteellisiin
adessive esteellisellä esteellisillä
ablative esteelliseltä esteellisiltä
allative esteelliselle esteellisille
essive esteellisenä esteellisinä
translative esteelliseksi esteellisiksi
instructive — esteellisin
abessive esteellisettä esteellisittä
comitative — esteellisine

Synonyms

  • (challengeable, disqualified): jäävi

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.