Teemu

Finnish

Etymology

Vernacular form of the biblical Nikodemus (“Nicodemus”).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈteːmu/
  • Hyphenation: Tee‧mu

Proper noun

Teemu

  1. A male given name.
    • 1864 Aleksis Kivi, Nummisuutarit, SKS(1956), Act II:
      Ole hyvässä rauhassa, Teemu, ja hellitäppä taasen viulustasi iloinen polska!
    • 1994 Anja Angel, Vaitiolo taattu, WSOY, →ISBN, page 35:
      Mattoa läimiessään hän päätti ottaa taiteilijanimekseen Timin. Teemu oli lapsesta saakka inhonnut nimeään. Mielessään hän oli yhdistänyt Teemun tossuun, kunnes Teemu Selänne oli alkanut pärjätä kiekkokaukalossa.

Declension

Inflection of Teemu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Teemu Teemut
genitive Teemun Teemujen
partitive Teemua Teemuja
illative Teemuun Teemuihin
singular plural
nominative Teemu Teemut
accusative nom. Teemu Teemut
gen. Teemun
genitive Teemun Teemujen
partitive Teemua Teemuja
inessive Teemussa Teemuissa
elative Teemusta Teemuista
illative Teemuun Teemuihin
adessive Teemulla Teemuilla
ablative Teemulta Teemuilta
allative Teemulle Teemuille
essive Teemuna Teemuina
translative Teemuksi Teemuiksi
instructive — Teemuin
abessive Teemutta Teemuitta
comitative — Teemuineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.