Riitta

Finnish

Etymology

Medieval vernacular form of Swedish Brita, from Birgitta (“Bridget”).

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈriːtːɑ]
  • Hyphenation: Riit‧ta

Proper noun

Riitta

  1. A female given name.
    • 2013 Kirsti Ellilä, Kaivatut, Karisto, →ISBN, pages 51-52:
      Että hänkö muka ei ymmärtänyt tytärtään ja Aava ymmärsi? Jo pelkkä nimi Aava kuohutti häntä edelleen, vaikka siitä oli jo toistakymmentä vuotta, kun Riitta oli päättänyt, että vanhempien antama nimi oli toivottoman tylsä. Henrik mietti oliko elämä todella niin yksinkertaista. Muutit nimesi ja muutuit myös itse.

Declension

Inflection of Riitta (Kotus type 9/kala, tt-t gradation)
nominative Riitta Riitat
genitive Riitan Riittojen
partitive Riittaa Riittoja
illative Riittaan Riittoihin
singular plural
nominative Riitta Riitat
accusative nom. Riitta Riitat
gen. Riitan
genitive Riitan Riittojen
Riittainrare
partitive Riittaa Riittoja
inessive Riitassa Riitoissa
elative Riitasta Riitoista
illative Riittaan Riittoihin
adessive Riitalla Riitoilla
ablative Riitalta Riitoilta
allative Riitalle Riitoille
essive Riittana Riittoina
translative Riitaksi Riitoiksi
instructive — Riitoin
abessive Riitatta Riitoitta
comitative — Riittoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.