Panu

See also: panu

Finnish

Etymology

Short form of Latin Urbanus, also associated with obsolete Finnish panu (“fire, flame”).

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈpɑnu]
  • Rhymes: -ɑnu
  • Hyphenation: Pa‧nu

Proper noun

Panu

  1. A male given name.
    • 1897 Juhani Aho, Panu, WSOY (1947), page 15:
      Ja se oli tapahtunut aivan äsken, vuotta ennen kuin kuoli Kontojärven vanha pappi ja hänen sijaansa tuli tämä nykyinen, Martinus Olai eli Martti Olavinpoika nimeltään, jolloin salomaiden tietäjänä oli Korpivaaran kuuluisa Panu.

Declension

Inflection of Panu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Panu Panut
genitive Panun Panujen
partitive Panua Panuja
illative Panuun Panuihin
singular plural
nominative Panu Panut
accusative nom. Panu Panut
gen. Panun
genitive Panun Panujen
partitive Panua Panuja
inessive Panussa Panuissa
elative Panusta Panuista
illative Panuun Panuihin
adessive Panulla Panuilla
ablative Panulta Panuilta
allative Panulle Panuille
essive Panuna Panuina
translative Panuksi Panuiksi
instructive — Panuin
abessive Panutta Panuitta
comitative — Panuineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.