Martta

Etymology

From Latin Martha, from Ancient Greek Μάρθα (Mártha), from Aramaic מַרְתָּא‎ (martā, “the mistress”), from מרה (MRH) "mistress", feminine of מרי (MRY) "master".

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈmɑrtːɑ]
• Hyphenation: Mart‧ta

Proper noun

Martta

1. Martha (biblical character).
   • 1938 Raamattu, Luuk.10:41-42:

     Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

2. A female given name.
   • 1864 Aleksis Kivi, Nummisuutarit, SKS(1956), Act I:

     Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin Martta ja tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä.

   • 1961 Maria Partanen, Valkeat talot, WSOY, page 84:

     Kun setä sanoi: minä kastan sinut Martta-Helena, minä juoksin taas makuukamariin ja itkin ihan sillä minä olin niin iloinen, niin iloinen kun vauva sai ihan ihmisen nimen.

     Mutta kun Rea-serkku ei osannut sanoa sillä tavalla vaan sanoi Hentta-Malena, tuli Martta-Helenasta Malena.

Anagrams

• martat