Marko
See also: marko
English
Etymology
Proper noun
Marko
- Nickname for Mark.
Anagrams
Estonian
Proper noun
Marko
- A male given name, variant of Markus (“Mark”).
Finnish
Etymology
20th century variant of Markku and Markus, borrowed from Slavic Marko and Italian Marco.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈmɑrko/
- Hyphenation: Mar‧ko
Proper noun
Marko
- A male given name.
- 1990 Harri Tapper, Näin syntyvät revontulet, Gummerus (2003), →ISBN, page 109:
- —Markohan oli prinssi.
- Äiti rupesi selostamaan meille niin, että Vihtori oli kerran lukenut ääneen kirjaa. Se kertoi kaukaisesta maasta, Italiasta. Italiassa asui kuningas ja hänellä oli Marko-niminen poika. Kuninkaan poikaa kutsutaan prinssiksi. Koska prinssi oli oikeudenmukainen ja suora mies, niin me päätimme, että kastetaan oma poika Markoksi. Miksi ei kastettaisi?
- —Markko, se muuten on.
- —Marko.
- —Perkele, kun minä en saa lapsilleni niitä nimiä, mitä tarkoitan. Rovasti tunsi nimen Markku, mikä on samaa juurta kuin evankelista Markus ja kaikkialla maailmassa hyvin tunnettu ja sen tähden rovasti kirjoitti kirjaan että Markko, kun onhan niin, että ruotsikielessä oo lausutaan uuksi, ja sillä tavoin rovasti sai tahtonsa läpitse. Eikö ollutkin itsepintainen rovasti. Mitä arvelette?
- 2002 Eeva Ahtisaari, Juuret ja siivet, WSOY, →ISBN, page 68:
- Maatessani vuoteessa keskityin miettimään vauvalle nimeä. Tein sen hyvin huolellisesti. Minua miellytti suomalainen Markku, mutta ystävämme Juha Sipilä oli heittänyt ohimennen Martille, että entäs Marko. "Sehän sopisi sinunlaisesi maailmanmatkaajan pojalle, viittaisi sopivasti Marco Poloon."
- Niin me päädyimme Markoon.
- 1990 Harri Tapper, Näin syntyvät revontulet, Gummerus (2003), →ISBN, page 109:
Usage notes
- Popular in Finland in the 1960s and the 1970s.
Declension
| Inflection of Marko (Kotus type 1/valo, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Marko | Markot | |
| genitive | Markon | Markojen | |
| partitive | Markoa | Markoja | |
| illative | Markoon | Markoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Marko | Markot | |
| accusative | nom. | Marko | Markot |
| gen. | Markon | ||
| genitive | Markon | Markojen | |
| partitive | Markoa | Markoja | |
| inessive | Markossa | Markoissa | |
| elative | Markosta | Markoista | |
| illative | Markoon | Markoihin | |
| adessive | Markolla | Markoilla | |
| ablative | Markolta | Markoilta | |
| allative | Markolle | Markoille | |
| essive | Markona | Markoina | |
| translative | Markoksi | Markoiksi | |
| instructive | — | Markoin | |
| abessive | Markotta | Markoitta | |
| comitative | — | Markoineen | |
Anagrams
German
Proper noun
Marko
- A male given name, spelling variant of Marco
Serbo-Croatian
Pronunciation
- IPA(key): /mâːrko/
Proper noun
Mȃrko m (Cyrillic spelling Ма̑рко)
- A male given name, equivalent to English Mark
Slovene
Pronunciation
- IPA(key): /ˈmàːrkɔ/
- Tonal orthography: márko
Proper noun
Márko m anim (genitive Márka)
- A male given name
Declension
Declension of Márko (masculine anim., hard o-stem)
| singular | |
|---|---|
| nominative | Márko |
| accusative | Márka |
| genitive | Márka |
| dative | Márku |
| locative | Márku |
| instrumental | Márkom |
Swahili
Etymology
Proper noun
Marko
- A male given name: Mark
This article is issued from
Wiktionary.
The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike.
Additional terms may apply for the media files.