Manne

See also: manne and mann'e

Finnish

Etymology

From Immanuel, Herman and Magnus.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑnːe/
  • Hyphenation: Man‧ne
  • Rhymes: -ɑnːe

Proper noun

Manne

  1. A male given name..
    • 1918 Anni Swan, Kaarinan kesäloma, WSOY (1956), page 27:
      Kaarina huomasi, että hienot, romaaneista lainatut nimet Fransiska, Isabella, Armand ja Raoul jokapäiväisessä käytännössä olivat yksinkertaisesti Sikke, Iisa, Manne ja Ralle. Ainoastaan kunnallisneuvoksetar käytti alkuperäisiä nimiä, hänkin enimmäkseen vieraiden läsnäollessa ja juhlallisimmissa tilaisuuksissa.

Declension

Inflection of Manne (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative Manne Mannet
genitive Mannen Mannejen
partitive Mannea Manneja
illative Manneen Manneihin
singular plural
nominative Manne Mannet
accusative nom. Manne Mannet
gen. Mannen
genitive Mannen Mannejen
Manneinrare
partitive Mannea Manneja
inessive Mannessa Manneissa
elative Mannesta Manneista
illative Manneen Manneihin
adessive Mannella Manneilla
ablative Mannelta Manneilta
allative Mannelle Manneille
essive Mannena Manneina
translative Manneksi Manneiksi
instructive — Mannein
abessive Mannetta Manneitta
comitative — Manneineen

German

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmɑnə/
  • Rhymes: -anə
  • Hyphenation: Man‧ne

Noun

Manne

  1. dative singular of Mann
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.