Mäkilä

Finnish

Etymology

From mäki (“hill”) +‎ -lä, a dialectal form of the more common Mäkelä.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmækilæ/
  • Hyphenation: Mä‧ki‧lä

Proper noun

Mäkilä

  1. A surname​.
  2. Any of a number of small places in Finland.

Declension

Inflection of Mäkilä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative Mäkilä Mäkilät
genitive Mäkilän Mäkilöiden
Mäkilöitten
partitive Mäkilää Mäkilöitä
illative Mäkilään Mäkilöihin
singular plural
nominative Mäkilä Mäkilät
accusative nom. Mäkilä Mäkilät
gen. Mäkilän
genitive Mäkilän Mäkilöiden
Mäkilöitten
Mäkiläinrare
partitive Mäkilää Mäkilöitä
inessive Mäkilässä Mäkilöissä
elative Mäkilästä Mäkilöistä
illative Mäkilään Mäkilöihin
adessive Mäkilällä Mäkilöillä
ablative Mäkilältä Mäkilöiltä
allative Mäkilälle Mäkilöille
essive Mäkilänä Mäkilöinä
translative Mäkiläksi Mäkilöiksi
instructive — Mäkilöin
abessive Mäkilättä Mäkilöittä
comitative — Mäkilöineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.