Jouko

Finnish

Etymology

Shortened form of Joukahainen, a figure in the Kalevala.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjou̯ko/
  • Hyphenation: Jou‧ko
  • Rhymes: -ouko

Proper noun

Jouko

  1. A male given name.
    • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 5:230-235:
      Mene Pohjan tyttärihin! / Siell' on tyttäret somemmat, / Neiet kahta kaunihimmat, / Viittä, kuutta virkeämmät, / Ei Joukon jorottaria, / Lapin lapsilönttäreitä.
      Go up for the Northland daughters: / There the girls are really stunning, / Damsels twice as beautiful, / Five times, six time livelier- / Not like Jouko's idle gossips / Nor the hoydens out of Lapland.

Declension

Inflection of Jouko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Jouko Joukot
genitive Joukon Joukojen
partitive Joukoa Joukoja
illative Joukoon Joukoihin
singular plural
nominative Jouko Joukot
accusative nom. Jouko Joukot
gen. Joukon
genitive Joukon Joukojen
partitive Joukoa Joukoja
inessive Joukossa Joukoissa
elative Joukosta Joukoista
illative Joukoon Joukoihin
adessive Joukolla Joukoilla
ablative Joukolta Joukoilta
allative Joukolle Joukoille
essive Joukona Joukoina
translative Joukoksi Joukoiksi
instructive — Joukoin
abessive Joukotta Joukoitta
comitative — Joukoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.