Hellä

See also: hella, Hella, hellä, and hella-

Finnish

Etymology

From hellä (“affectionate”) in the 19th century.

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈhelːæ]
  • Hyphenation: Hel‧lä

Proper noun

Hellä

  1. A female given name.
    • 1991 Riitta Vartti, Pispalan enkeli, Gummerus, →ISBN, page 142:
      —Myö laitettiin semmonen tavallisen kuulonen nimi, äiti sanoi. —Nykyjäähä ne kastaa lapsia Suvi-Päivikiks ja Kastehelmeks ja mikskä hyvää. Laitettii ihan tavallinen Anneli vaan. Ei sitte lapsetkaa kiusaa pihalla taikka koulussa. Ennen vanhaa aina kiusasvat minun toista siskooni, kun sen nimi ol Hellä. Siitä sitä riitti juttua.

Declension

Inflection of Hellä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative Hellä Hellät
genitive Hellän Hellien
partitive Hellää Helliä
illative Hellään Helliin
singular plural
nominative Hellä Hellät
accusative nom. Hellä Hellät
gen. Hellän
genitive Hellän Hellien
Helläinrare
partitive Hellää Helliä
inessive Hellässä Hellissä
elative Hellästä Hellistä
illative Hellään Helliin
adessive Hellällä Hellillä
ablative Hellältä Helliltä
allative Hellälle Hellille
essive Hellänä Hellinä
translative Helläksi Helliksi
instructive — Hellin
abessive Hellättä Hellittä
comitative — Hellineen

See also

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.