ääri

See also: aari, Aari, and ääri-

Finnish

(index ä)

Etymology

From Proto-Finnic *ääri (compare Estonian äär, Karelian eäreh (“away”), possibly of early Baltic origin, from *eǵe-ro (compare Lithuanian ežė).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈæːri/
  • Hyphenation: ää‧ri
  • Rhymes: -æːri

Noun

ääri

  1. verge
  2. end

Declension

Inflection of ääri (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative ääri ääret
genitive äären äärten
äärien
partitive äärtä ääriä
illative ääreen ääriin
singular plural
nominative ääri ääret
accusative nom. ääri ääret
gen. äären
genitive äären äärten
äärien
partitive äärtä ääriä
inessive ääressä äärissä
elative äärestä ääristä
illative ääreen ääriin
adessive äärellä äärillä
ablative ääreltä ääriltä
allative äärelle äärille
essive äärenä äärinä
translative ääreksi ääriksi
instructive — äärin
abessive äärettä äärittä
comitative — äärineen

Synonyms

Derived terms

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *ääri.

Noun

ääri (genitive ääree, partitive [please provide])

  1. edge, verge
  2. fringe

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

  • "ääri" in Vadja keele sõnaraamat
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.